Matkailun historia

Matkailualan toimintaympäristön tunneille oppimistehtävä opiskelijoille
a) Mitkä ovat sinusta matkailun kehittymisen keskeisimmät asiat eri aikakausilla?

      Vanha aika: Vanhalla ajalla olivat matkalle lähdön syitä varsinkin kaupankäynti ja tavaranvaihto, pyhiinvaellukset, sodat ja nälkä. Rooman valtakunnan syntymisen myötä matkustaminen lisääntyi ja sotilaat ja valtion virkamiehet tarvitsivat majoituspalveluita.

      Keskiaika: Roomalainen kylpyläkulttuuri päättyi Rooman valtakunnan tuhoon. Ihmiset liikkuivat vähemmän ja matkustaminen oli lähes yksinomaan kirkon edustajien, aatelisten ja korkeiden virkamiesten oikeus. Myöhemmällä keskiajalla, 1200-luvulta eteenpäin, matkustaminen vilkastui kaupankäynnin kasvun, kaupunkien synnyn ja yliopistojen perustamisen sekä ristiretkien myötä.

      Uusi aika: Matkustustavat eivät olennaisesti muuttuneet uuden ajan alussa, vaikka edistystä tapahtui.

      Renessanssin aika: Renessanssin aikana tapahtui muutos, kun antiikki ja sen kulttuuri ”löydettiin”. Keskiajalla taantunut kylpyläelämä elpyi. Kylpyläkulttuuri laajeni 1900-luvun alussa koko Euroopan käsittäväksi ilmiöksi. Kiinnostus antiikkia kohtaan lisäsi taitelijoiden matkoja Italiaan.

      Romantiikan aika: Romantiikan aikakaudelle (n.1740-1830) oli luonteenomaista haaveellisuus, tunteellisuus ja luonnonhurmio. Kiinnostusta herättivät sellaiset ”luonnonihmeet” kuin Alpit, meret ja joet.

      Nykyaika: Nykymatkailun perustan loi teollinen vallankumous, joka alkoi Euroopassa 1700-luvun puolivälissä. Teollisuuden voimakkaaseen kasvuun sisältyi myös liikennevälineiden kehitys. Euroopan matkailun historiassa maailmansodilla oli suuri merkitys sekä kielteisessä että myönteisessä mielessä. Ensimmäisen matkatoimiston perusti Thomas Cook 1841 Lontooseen.

      Viktoriaaninen aika: Viktoriaaninen aika synnytti välillisesti Ranskan Rivieran huvielämän ja pelikasinot: englantilaiset matkustivat sinne tiukkoja ja moraalisääntöjä pakoon. Näin syntyivät mm. Nizzan, Cannesin ja Monte Carlon matkailukeskukset.
      Hotellien määrä kasvoi 1800-luvun lopulla erittäin voimakkaasti. Suuntauksena oli luksushotellien rakentaminen. Kun matkailu muuttui myös keskiluokan harrastukseksi, yleistyivät halvemmatkin majoitusmuodot, kuten retkeilymajat, huoneistohotellit, leirintäalueet ja lomamajat sekä kotimajoitus. 
     Massamatkailun aikakausi: Matkamassailukäsite kuvastaa matkailun voimakasta kehitystä, "matkailuteollisuuden" syntyä. Matkailu tuli 1960-luvulla mahdolliseksi teollisuusmaissa lähes kaikille sosiaaliluokille. Massaturismin kohdealueina olivat aluksi köyhät Välimeren maat sekä Bermuda, Bahamasaaret ja Havaiji.

 

Antiikki Rooman kylpylä Baths kaupungissa

   b) Millaista Suomen matkailu oli eri aikakausina, mikä oli eri aikakausille tyypillistä ja mitä tapahtui Suomen matkailun kehittymisessä
1) Ruotsinvallan aikana?

                Keskiajalla matkustaminen oli lähinnä aatelisten ja muiden etuoikeutettujen yksinoikeus. Keskiajan loppupuolella ja uuden ajan alussa matkustivat heidän lisäkseen arvovaltaiset ulkomaalaiset diplomaatit seurueineen, kauppiaat ja oppineet sekä hallituksen kuriirit. Kestikievarilaitoksen syntynä pidetään kuningas Mauno Ladonlukon vuonna 1279 antamaa Alsnön säädöstä, jolla perustettiin maallinen rälssi ja tehtiin aatelin vaatima talonpoikia rasittanut ruoan tarjoaminen maksulliseksi. Yösijasta ei kuitenkaan vieläkään peritty maksua.  Näin luotiin perusta maamme ravitsemis- ja majoituselinkeinolle. Majoituksen tarjosivat aluksi luostarilaitos ja kiltalaitos. Majataloja perustettiin aluksi maaseudulle ja vuonna 1344 annetulla säädöksellä kaupunkeihin, koska kiltalaitos ei pystynyt tyydyttämään lisääntynyttä majoitustarvetta. Kaupunkimajataloja kutsuttiin myös tavernoiksi ja krouveiksi. Uudella ajalla, eli 1500-luvulta lähtien, kestikievarilaitos muodosti maaseudulla pitkään ainoan majoituspalveluverkon. Monet matkaajat majoittuivat pappiloihin ja kartanoihin. Majatalojen pitoon yhdistettiin kyytivelvollisuus. Kestikievareille annettiin mahdollisuus periä majoituksesta maksu sekä etuoikeus viinan ja oluen anniskeluun valtateiden varrella.

   
2) Autonomian aikana?

                Suomi liitettiin 1809 Venäjään suuriruhtinaskunnaksi, jonka autonomia oli varsin laaja. Porvoon valtiopäivillä 1809 Suomi jäi oikeusjärjestyksellisesti ja hallinnollisesti omaksi yksikökseen ja suomalaisista tuli ensimmäisen kerran Suomen kansalaisia. Vähitellen kansallisuusaate voimistui. Siihen liittyi maisemien ihailu ja luonnonnähtävyyksiin tutustuminen. Kansallisromantiikkaan liittyy karelianismi, kalevalaisen Karjalan ihannointi, joka välittyi taiteilijoiden teoksissa mm Gallen-Kallelan maalaukset ja Lönnrotin Kalevala teos. Myös historiallisiin kohteisiin mm. Viipurin linnaan, Hämeen linnaan, Kajaanin linnaan tutustuminen vahvisti suomalaista identiteettiä. Kiinnostavia olivat myös kartanot, kirkot ja taistelupaikat.

Autonomian ajan matkailun kehittymisen keskeisiä elementtejä olivat
- maiseman ihailu: yhä useammat luonnonnähtävyydet tulivat tunnetuiksi
- kylpylätoiminnan kukoistaminen
- huvilakulttuurin syntyminen
- teollisen vallankumouksen keksintöjen käyttöönotto: junaliikenne ja höyrylaivaliikennne
- ulkomailta Suomeen suuntautuvan matkailun lisääntyminen
- majoitus- ja ravitsemiselinkeinon kehitys
- matkailutoiminnan järjestäminen

         Luonnonnähtävyyksistä alkoivat Aavasaksa ja Imatra tässä järjestyksessä kiinnostaa matkailijoita aikaisemmin kuin muut. Imatra olikin keisarivallan aikaan tärkeä matkailukeskus, jossa kävi runsaasti pietarilaisia matkailijoita. Ulkomaalaisia houkuttelivat Suomeen lisäksi ennen kaikkea kalastusmahdollisuudet. Maamme kylpylätoiminta kehittyi aluksi jo Ruotsin vallan aikana tunnettujen terveyslähteiden ympärille. Kylpylärakennukset olivat puusta tehtyjä, kauniita rakennuksia ja suurin osa edusti ns. venäläistä nikkarityyliä. Monet rakennukset paloivat tai poltettiin sotien aikana.

         Huvila-asutus ja lomanvietto huviloilla kehittyi 1830-luvulta lähtien yllättävän laajamittaiseksi muoti-ilmiöksi. Huvilapalstojen hankinnasta tuli varsin helppoa vuonna 1895 tehdyn maanjakosäädöksen muutoksen ansiosta. Erityisen runsaasti huviloita rakennettiin Karjalan kannakselle, missä ne olivat enimmäkseen venäläisomistuksessa- seikka joka aiheutti kitkaa pakallisen väestön ja huvilanomistajien kesken.

         Rautatieliikenne alkoi 1800-luvun loppupuolella. Ensimmäinen juna kulki Hämeenlinnasta Helsinkiin 1862, ja Viipuriin saatiin junayhteys 1870. Tämä selittää osaltaan sen, että Imatran suosio matkailukohteena kasvoi. Seuraavassa vaiheessa rakennettiin Pohjanmaan, Savon ja Karjalan pitkittäisradat. Ouluun saakka valmistui yhteys 1886 ja Rovaniemelle juuri ennen sotaa.

         Vesiliikenteen kehittyminen tuli mahdolliseksi höyryvoiman käyttöönoton jälkeen. ”Ilmarinen”, maamme ensimmäinen höyrylaiva, aloitti liikenteen Saimaalla 1833. Päijänteellä aloitettiin liikenne 1856. Saimaan kanavan valmistuminen 1857 vilkastutti laivaliikennettä. Laivareittejä käytettiin loma ja turistimatkailuun varsinkin 1880-luvun puolivälistä lähtien. Ensimmäiset Suomea koskevat kansainväliset matkustajalaivayhteydet avattiin reitille Tukholma-Turku-Helsinki-Tallinna-Pietari 1837.

         Vaikka matkailu oli autonomian ajalla voimakkaasti luontoon kohdistuvaa, kehittyi majoitus- ja ravitsemiselinkeino kaikkein voimakkaimmin maamme suurimmissa kaupungeissa, ja Helsinki oli muutoinkin pääkaupunkina matkailuliikenteen keskipiste. Ensimmäinen Seurahuone perustettiin Turkuun 1812 ja Helsingin Seurahuone, joka on maan vanhin yhtäjaksoisesti toiminut hotelliyritys, avattiin 1833. Kautta koko 1800-luvun perustettiin seurahuoneita maamme suurimpiin kaupunkeihin.. Suurin osa niistä on tuhoutunut tulipaloissa tai pommituksissa.

         Matkailun organisoituminen alkoi Suomen Matkailijayhdistyksen perustamisesta 1887. Kansallisuusaate ja isänmaallisuus olivat yhdistyksen perustamisen kannustimina. Matkailijayhdistyksen keskeisiä tavoitteita olivat autonomian ajan loppupuolella matkailumainonta ulkomailla, majoituspalvelujen kehittäminen , matkailuinformaation lisääminen kotimaassa, rengasmatkailun kehittäminen ja tieyhteyksien parantaminen sekä talvimatkailun ja urheilumahdollisuuksien edistäminen.

   
    3) Itsenäisyyden aikana?

                Itsenäisyyden ajan alussa matkailupoliittinen toiminta tuli selvemmäksi. Sen tavoitteet olivat likimain samat kuin autonomian ajan ajalla. Uutta oli luonnonsuojelun edistäminen ja Lapin saattaminen matkailu- ja retkeilyalueeksi. Yhä enemmän pyrittiin kehittämään talvimatkailua ja siinä onnistuttiinkin, sillä tunturihiihto ja laskettelu saavuttivat suosiota 1930-luvulla. Aattelisen matkailun rinnalle kehittyi nyt kaupallinen matkailu. Myös keskiluokka alkoi hankkia itselleen kesähuviloita. Petsamo liitettiin Suomeen 1920, jolloin Petsamosta tuli kansainvälinen matkailukohde, jonka kävijämäärät ylittivät monien perinteisten kohteiden matkailijaluvut. Sortavalan laulujuhlista kehittyi ehkä Suomen suurin ”matkailutapahtuma”. Itsenäisyyden ajan alussa autoistuminen kehittyi voimakkaasti, ja myös linja-autoliikenne yleistyi 1920-luvulla. Matkustajalaivaliikenne kasvoi erittäin voimakkaasti Suomen ja ulkomaiden välillä. Lentoliikenne aloitettiin Suomessa kymmenisen vuotta maailman ensimmäisen lentovuoron jälkeen. Tuolloin (1923) perustettiin Aero Oy (nyk. Finnair). Hotelli- ja ravintola-alaa kiusannut kieltolaki astui voimaan 1919. Laki kumottiin 1932 ja hotellien ja ravintoloiden rakentaminen lisääntyi. Toinen maailmansota lamautti Suomen matkailun: kukoistava huvilakulttuuri hävisi. Helsingin olympialaisten vuotta 1952 on pidetty käännekohtana Suomeen suuntautuvassa matkailussa. Kisoilla oli suuri merkitys suomalaisten itsetunnon ja isänmaallisuuden kohottajana. Tämä näkyi myös kotimaan matkailun elpymisenä. Laajamittainen nykyaikainen matkailu kehittyi voimakkaasti 1960-luvulta lähtien. Voimakkaalle kehitysjaksolle, joka päättyi 1191 alkaneeseen taantumiseen, olivat ominaisia mm. seuraavat muutokset ja tapahtumat:

-Leirintämatkailu kasvoi nopeasti, koska se on halpa matkailun muoto.
- Suomalaiset palasivat sotien jälkeen meille tyypilliseen lomanviettomuotoon, lomailuun omalla kesähuvilalla.
- Suomalaisten ulkomaanmatkailu lisääntyi vuoteen 1990 saakka. Ensimmäinen aurinkomatkojen kohdemaa oli Espanja.
- Liikennevälineet ja –yhteydet kehittyivät
- Majoituskapasiteetti ja sen käyttövuorokaudet lisääntyivät.
- Ns. rakennettujen matkailukohteiden määrä lisääntyi, ja lomanvietto muutti muotoaan. Maisemankatselu ja kiertomatkailu vähenivät, ja niiden rinnalle tuli lomanvietto laskettelukeskuksissa sekä käynnit eläinpuistoissa ja puuhamaissa.
- Lapista tehtiin merkittävä matkailualue, osin yhteiskunnan tuella.
- Ulkomaalaisten turistien määrä nousi jatkuvasti. Lähtömaiden tärkeysjärjestys on pysynyt lähes koko ajan samana.

c) Löytyykö nykyajan matkailusta samoja elementtejä kuin matkailun historian eri aikakausina on ollut? Kerro esimerkkejä?

Matkailu nykypäivänä on pitkälti samanlaista kuin kautta historian. Ihmiset lomailevat omilla mökeillään, kylpylöissä, risteilyillä ja hiihtokeskuksien läheisyyksissä. Luonnonpuistot, taiteet ja historialliset kohteet houkuttelevat matkailijoita lähtemään myös kauemmas. 

www.ruka.fi